Ajattelin pitkästä aikaa kirjotella tännekin. Tosin en mitään hyvää :(
Viime tiistai-iltana lähettiin kahden vanhemman säföörin kanssa metsälenkille ihan normaaliin tapaan. Kun päästin ne autosta, niin näkivät ilmeisesti jäniksen, jonka perään säntäsivät ja tietysti maantielle päin. Ei siinä auttanut kuin etsiä autolle seuraava mahdollinen kääntymispaikka ja lähteä perään.
Ensin tuli Ronja vastaan ja kun Zeroa ei näkynyt, alkoi paniikki nostaa päätään. Hetken päästä tuli Zero pahasti ontuen. Koirat autoon ja kotio tarkistamaan tilanne, kun ei pimeässä mitään nähnyt.
Kun maantielle päästiin, niin siellä oli kaksi autoa tiensivussa. Ja selvisi, että toinen autoista oli törmännyt Zeroon. Toinen autoilijoista oli nähnyt koirat tiellä ja varoittanut räpsäyttämällä pitkiä vastaantulijalle, mutta autoilija ei niitä huomannut ennen kuin tömähti. Onneksi oli ajanut hiljaa huonon kelin ja varoituksen saatuaan oli hiljentänyt vauhtia vielä. 80 km/h vauhdissa olisi käynyt pahasti.
Auton vauriointa ei alettu katsomaan, vaan kerrottiin keitä ollaan. Onneksi sen verran pienellä paikkakunnalla asustellaan, että täällä kaikki tuntee toisensa tai ainakin naapurin.
Eläinlääkärin päivystykseen soitin samantien. Elkkuri meinas, että voisi jäädä huomiseen, koska tänään koiraa ei voi rauhoittaa kuvausta varten. Halusin kuitenkin mennä heti, että saan edes jonkinlaisen rauhan. Puolen tunnin päästä oltiin jo vastaanotolla. Tarkastuksen mukaan kaikki muu oli ok, mutta etujalan turvotus kertoi, että saattaa olla murtuma. Röngenkuvat saatiin otettua ilman rauhoitusta ja värttinä- ja kyynärluun murtumaa eläilääkärin silmiin näytti.
 |
| Kotona jalka paketissa. |
Zerolle annettiin heti kipulääke niskaan. Hetken mietittyään elkkuri halusi kokeilla, jos jalka saataisiin sidottua ja tuettua, niin koira ehkä saisi paremmin olluksi. Zero makasi kyljellään ihan rauhassa ja homma sujui oikein hyvin.
Keskiviikkona soitettiin Seinäjoelle Animagiin ja kaikki ajat täynnä ja Jarmo Rintasalo on perjantaisin vapaalla. Seuraava vapaa-aika olisi ollut vasta ensi viikon tiistaina. Puhelimessa nainen lupasi kysyä, jos Rintasalo ottaisi meidät vastaan perjantain ja olin niin onnellinen ja kiitollinen, että hän lupasi tulla perjantaina töihin.
Leikkaus
Tänään aamusta lähdettiin ajelemaan Seinäjoelle. Vastaanotolla ei kauaa tarvinnut odotella, kun Zeroa jo kutsuttiin. Rintasalo katsoi kuvat ja kertoi, että leikkaus on ainoa vaihtoehto saada jalka kuntoon. Siinä samalla kuunteli koiran sydänäänet ja alkoi kaivamaan rauhotuspiikkiä. Kun Zero oli nukahtanut, niin sitä lähdettiin viemään leikkaussaliin. Kahdelta päivällä olisi kotiutuskunnossa.
Siinä yritettiin miettiä tekemistä kolmeksi tunniksi. Kaupoissa yritettiin kierrellä, mutta ei siitä tullut mitään. Kahvilla käytiin ja loppuaika ajeltiin Seinäjokea ristiin rastiin.
 |
| Matkalla kotiin. |
Leikkaus oli sujunut hyvin ja ilmeni, että vain värttinäluu oli murtunut. Luu tuettiin metallilevyllä ja ruuveilla, joita ei tulla poistamaan, ellei siitä ole mitään vaivaa luutumisen kannalta tai ei ala myöhemmin mitenkään vaivaamaan.
Vajaan parin viikon päästä mennään poistamaan tikit ja samalla on kontrollikäynti. Jalka kuvataan ja katsotaan miten luutuminen on lähtenyt etenemään.
Kuusi viikkoa kuljetaan talutinlenkeillä kävelyvauhtia ja varoa liukastumisia. Riehumista ja hyppimistä tulee myös välttää.
 |
| Kotona ihan tokkurassa. |
Tuon "lampunvarjostimen" otin nyt pois, kun se tuntui häiritsevän sen verran. Mietin miltä itestä tuntuisi olla tokkurassa, pää saavissa ja törmäillä seiniin. Laitan sille kaulurin takaisin yöksi.
Olen niin onnekas, että selvittiin leikkauksella <3
